9.8.2013

Saavuimme juuri Helsinki-Vantaan lentokentälle hikisinä ja väsyneinä mutta onnellisina. Kaikki rinkat löytyivät ja nyt odottelemme bussin lähtöä. Saavumme Poriin noin kello viisi aamuyöstä.

Tuolla kirjoitimme blogiamme

7.-8.8.2013

Aamupäivällä pakkasimme Dublin-päiväämme varten. Puolen päivän aikaan lähdimme matkaan söpöllä punaisella bussilla. Keskustassa jakaannuimme omiin pieniin porukkoihimme ja jokainen sai ruokarahaa 10 euroa. Hintataso oli edullinen ja keskusta oli mukavan näkoinen. Kaikki ostivat paljon erilaisia asioita kuten vaatteita, koruja, kenkiä ja suklaata. Iltapalaksi osan piti ostaa suklaata mutta kauppa oli mennyt jo kiinni, samoin urheilukauppa jonne Tatu oli hinkunut ostamaan Frisbeegolf kiekkoja oli mennyt kiinni. Takaisin päästyämme ilta sujui tavaroiden ja tuliaisten esittelyn parissa sekä postikorttien kirjoittamisen että iltapuuhien parissa. Muutama rohkea lähti pimeässä etsimään postilaatikkoa joka heidän onnekseen löytyi. Eilen emme päässeet kirjoittamaan blogia koska emme saaneet läppäriä toimistosta.

 

Aamu sujui pakkailun ja aamupalan parissa ja nyt olemme päässeet kirjoittamaan blogiamme. Kaikki saivat juuri ja juuri tavaransa rinkkaan ja rinkan kiinni, seuraavaksi vuorossa on ruokailukatoksen ja telttojen purku ja sitten jos aikaa jää menemme puukierrokselle. Lähdemme lentokentälle 14.30 ja lento lähtee kello 19. Saavumme Suomeen noin puolen yön aikaan Suomen aikaa ja Porissa olemme noin kello viisi aamulla.

6.8.2013

Eilen illalla olimme jousiammunnassa, olimme jakautuneet kahteen ryhmään koska me kaikki emme voineet mitenkään mennä ampumaan samaan aikaan. James ja "Batman" olivat opettamassa meitä. Aluksi otimme yhden harjoittelukierroksenjonka jälkeen koitimme ampua ilmapalloja jotka oli sijoitettu tauluun. Jousiammunnan jälkeen johtajat lähtivät kokoukseen ja muut menivät kioskin kautta nukkumaan.

Aamulla tarpojat sekä Pia ja Niina lähtivät haikille Hell Fire Club kukkulalle. Samoajat jäivät siivoamaan leiriä ja lähtivät sitten Dublinin eläintarhaan.

Haikki oli kymmenen kilometriä pitkä ja jokainen kulki aivan omaa tahtiaan, tämän vuoksi muita piti jäädä aina välillä odottamaan. Matkan varrella pidimme paljon juomataukoja ja ihailimme maisemia. Ilma oli ihanteellisin kävelemistä varten koska ei ollut liian kuuma eikä sattunut satamaankaan. Vaikka kävely ottikin jaloista laulu raikasi ja positiivisen asenteen saattoi lähes maistaa. Pieniä kommelluksiakin sattui.

Päivälliseksi oli jauhelihakastiketta ja simpukkapastaa. Ilta sujuu suihkun parissa